BIISI
Ei ehkä sitä parasta Kyarya, ei toisaalta huonointakaan. Tätä biisiä on tosi hankala kommentoida oikein mitenkään, koska jotenkin se eroaa Kyaryn aiemmasta tuotannosta tosi paljon, tai siltä tuntuu. Tosin, monet Kyaryn single-viisuista on tosi kokeilunhaluisia ja erilaisia, vaikka toki artistin jokaisesta tunnistaakin, mutta silti tämän biisin fiilistely on vaikeampaa kuin yhdenkään edellisen.
Yume no Hajima Ring Ring ei soundiltaan oikeastaan erotu Kyaryn muista veisuista mitenkään. Taustanauha ihan peruskauraa, melodiakulku samaa wanhaa... Mikä tässä sitten on se juttu? Pakko sanoa että meikään iski aika kovaa biisin haikea tunnelma. Ehkä olen kuunnellut liikaa tyttöpoppia että saan tällaisesta viisusta haikean, tai sitten se on tuo video ja sanat, mutta jotenkin itse biisistäkin tuli vähän surumielinen olo. Sellainen iloisen surullinen, tiiättekö, samanlainen fiilis kuin ala-asteen päättyessä - mikä kai kuuluu asiaan, valmistumisestahan YNHRR kertoo.
VIDEO
Tämän lohkaisun vahvuus, ehdottomasti. Videona ehdottomasti Kyaryn parhaita, ellei jopa suosikiksi nousisi. Mutta Yume no Hajima Ring Ringissä on vaan kaikki kohdallaan: Kyarylle tyypillinen psykedeelisyys, harmoninen värimaailma, hienot asut ja mieleen jääviä yksityiskohtia (!! tätä en voi liikaa korostaa. Itse en syttynyt esimerkiksi Mottai Night Landille juuri yhtään, siitä ei jäänyt käteen muuta kuin biisin kertosäe, joka sekin on korvamatojen keisarinna.)
Kuitenkin, vaikka nuo edellä mainitut kohdat olisi hiottu täydellisyyteen asti, saattaisi video jäädä pliisuksi, ellei siinä olisi Sitä Jotain, suurempaa koukkua joka saa aikaan jonkinlaisen tunnereaktion. Tässä koukkuna toimi nostalgiavyöry, joka iski meikään kuin orava talven viimeiseen käpyyn, saattaa toki johtua siitäkin että olen Kyarya kuunnellut Ponponponista asti, ja valehtelisin jos väittäisin etteikö nostalgian kohdistuminen suosikkivideoihini kutittelisi itkuhermoja. Viimeistään jääkarhun poskelle vierivä kyynel sai omatkin silmät kostumaan, tai siis kamoon, jääkarhu! Itkua tuhertava jääkarhu! Poiketen Kyaryn aiemmista videoista, Yume no Hajima Ring Ring aiheutti nerokkaan taide-elämyksen, naurun, ahdistuksen ja haltioitumisen sijaan melankoliaa, joten tuskin tämän videon pariin palaan enää uudestaan, vaikka siitä kovasti pidinkin. Mutta kokemus tämäkin.
LYRIIKAT
En ole kovinkaan hyvä arvioimaan lyriikkoja aasialaisessa pop-musiikissa, koska karu totuus on että ne yleensä ovat aika tyhjänpäiväisiä ja kirjoittaisin itsekin parempia. Mutta jos yritän vähän alentaa normaalia rimaani, niin onhan Yume no Hajima Ring Ringissä tosi koskettavat sanat, joihin varmasti leijonanosa (koulutetuista) ihmisistä pystyy samaistumaan. Sanoitus tosiaan kertoo valmistumisesta, oman tulevaisuuden alun ilosta ja jännityksestä, sekä lapsuuden taakse jättämisen haikeudesta. Meikälle tulee mieleen ensimmäisenä Azumanga Daioh -mangan viimeiset sivut, joilla ystävykset hyvästelevät kyyneleet silmäkulmissa kiillellen vanhan koulunsa ja opettajansa, ja sisäistävät että nyt se on ohi ja lukiovuodet ovat muistoja vain. Tunnelma Azumangan loppua ja tämän biisin sanoja lukiessa on kovin samankaltainen, eikä se ole todellakaan huono asia, mitä nyt nenäliinoja ei ole näkösällä ja tiedätte loput.
ENGRISH
Ei pahemmin sanottavaa. Kyaryn biiseissä ei pahemmin englantia näy, muuten kuin yksittäisinä sanoina, joiden relevanttius tosin on kyseenalaistettavissa (suppai candy no lips - mitä ihmettä?) Kyaryn ääntäminen on huomattavasti parantunut opiskelun myötä, mutta nipponilaisittain gubbai tiichaa silti vääntyy.
LOPULLINEN ARVIO
biisi: 8/10
video: 9/10
lyriikat: 7/10
engrish: 7/10
Kokonaisarvosana: 8-/10
Son moro.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti