Review #3: Girls' Generation - Mr. Mr. (2014)

It's D time, if you know what I mean. Tänään puhun Girls' Generationista, tuttavallisemmin SNSD:stä. Ensimmäisiä kpoptyttöbändejä 2ne1:n lisäksi johon tutustuin, joskin jälkimmäinen nousi itselleni musiikillisista ja tyylillisistä syistä tärkeämmäksi. Itse en ole SNSD:n kanssa juurikaan ollut muutamaa vanhempaa biisiä lukuunottamatta tekemisissä, joten en tunnista bändin tytöistä ketään muuta kuin Sunnyn. Kyllä, saatte kivittää minut. Lupasin Johnnylle, että hän saa tehdä reviewin 2NE1:n Come back home -videosta joten mä otin sitten tämän. Joskin harkitsin ensin Toheartia ja TVXQ:ta, mutta Mr. Mr. oli noista kolmesta biisistä paras omasta mielestäni joten tähän sitten päädyttiin.

BIISI

Kauas on tultu Oh!:n ja Geen kaltaisista ylipirteistä päänsärkyä aiheuttavista biiseistä. Mr. Mr. on ihanan aikuismainen biisi, joskin omaan makuuni hitusen turhan hidastempoinen, mutta nyt puhutaankin minusta, minä kun rakastan erityisesti hyvin nopeita biittejä biiseissä, tyyliin Shineen Lucifer, 2ne1:n I am the best ja muut hyvin elektroniset ja nopeat tanssibiisit.

Biisin vahvuus on jokatapauksessa syntikkabrass-taustassa, sekä tanssibreakissa. Kertosäe on turhan mieleenpainumaton, vaikka mukavan kuuloinen onkin.

Jokatapauksessa, jotta saisin aiheutettua vielä vähän lisää eripuraa Sonejen ja Blackjackien keskelle, minun on henkilökohtaisesti Blackjackina sanottava, että jos SNSD jossakin on 2NE1:a parempi, se on laulutaito. No but for reals, oletteko ikinä kuulleet 2NE1:n laulua oikeasti livenä ilman autotunea? Eihän niistä kukaan pysy äänessä millään tasolla, ei edes Bom, jolla kyllä on upea lauluääni, mutta jonka tekninen taito on samalla viivalla allekirjoittaneen kanssa, eli aika puutteellinen. Mutta SNSD, erittäin lahjakkaita laulajia kaikki, myös teknisesti. (Tho 2NE1 on silti parempi räppäämään, sori SNSD:n tytöt.)

VIDEO

Ahh, noniin. SNSD:n musiikkivideot eivät koskaan ole vakuuttaneet minua kovasti, tosin SM Entertainmentin musiikkivideot harvemmin niin tekevät. Paitsi jos kyseessä on EXO, johon SM syytää nykyään suunnilleen kaikki rahansa. Nyt on kuitenkin sanottava, että tästä videosta minä diggasin kyllä.

Epäselväksi kuitenkin jäi, miksi videon pääosamies oli tyttöjen henkilökohtaisella blingbling-lääkäriklinikalla. Oliko kyseessä kidnappaus? Vai kenties tytöt olivat päättäneet leikkiä nykyajan Tohtori Frankensteineja ja tekivät miehen itse, ja pitivät kyseistä aivokuollutta jäbyliä vankinaan sairaalasängyllä ja pitivät häntä huumeissa ja... Ahh, tämä selvitti kaiken. SNSD:n tytöt ovatkin hulluja tiedemiehiä!

Videon tekninen puoli on huikea, itse nautin kovasti tyhmänä taidehipsterinä kaikista tehosteista videossa, mustavalkoiset tanssikohtaukset ja muut särähtelyt kuvassa olivat mainioita.

Tyttöjen vaatetuspuoli myöskin on aivan prima, varsinkin loppupuolen tanssikohtauksissa näkyvät maskuliiniset kauluspaita-liivi-kravatti -yhdistelmät on aivan kymppi plus -merkinnän ansaitseva vaatetus. Mulla itsellä kun on pienoinen fetissi tuollaiseen vaatetukseen. Pidin myös kovasti alkupuolen parkkihallitanssikohtausten vaatetuksesta, tell me where you buy your clothes, SNSD. Tell me now now now. Eiku hetkinen, väärä biisi.

KOREOGRAFIA

Se mikä tyttöryhmien koreografioissa on mainiota, on se tietynlainen helppous. Varsinkin SNSD:n, Miss A:n ja 2NE1:n kaltaisilla ryhmillä tuntuu olevan sen verta yksinkertaisia tansseja, että tällänen maallikkokin oppii tanssimaan niitä "point dance" -kohtia aivan järjettömän lyhyessä ajassa. (I mean, olen viimeiset kaksi kuukautta tanssinut ihan muna pystyssä Miss A:n Bad Girl, Good Girlia koska awesomeness.)

Tästä koreografiasta parhaiten jäi mieleen liike joka toistuu kertosäkeen "Mr. Mr." -kohdassa. Tytöt demostroivat puvuntakin hihansuun nappien kiinni/aukilaittoa. Ihanan maskuliininen liike, joka sopii kyseisen kohdan sanoituksiin mainiosti.

LYRIIKAT

Eih. Voisko joku nyt kertoa aasialaisille muitsuille että niiden ei ole mikään pakko antaa miesten ottaa johtoasemaa yhtään missään terveisin ragefeministi. Tämä on taas niitä biisejä jossa halutaan miehen huomaavan sinut ja ottavan ensimmäisen askeleen ja blaablaablaa.

En arvosta yhtään, sori kaikki Sonet. Kuulostanpa taas järkyttävältä feminatsi-sjw:ltä, anteeksi. Joka tapauksessa, tämä on erittäin iso syy siihen miksi harvemmin luen kpopbiisien sanoituksia. Meikäläisestä on paljon mukavampi kuunnella kpoppia kun en tiedä hevonvikkeäkään mistä lauletaan, varsinkin kun harvassa kpopbiisissä on mitenkään hirveän kantaaottavia, koskettavia tai muuten vaan hyviä sanoituksia. Toki niitäkin löytyy, en sitä sano.

ENGRISH

Tässä biisissä on hyvin vähän englantia, mutta sekin vähä mikä tästä biisistä löytyy, on aivan mainiosti lausuttu ja ihan mainiota muutenkin. Vaikka "You so bad" ei täysin kieliopin mukainen lause olekaan, niin who gives a shit, kun kaikkihan tuota muotoa käyttää nykypäivänä, jopa natiivipuhujat.

LOPULLINEN ARVIO

biisi: 7/10

video: 9/10

koreografia: 8/10
lyriikat: 3/10

english skills: 10/10

kokonaisarvosana: 7,4/10

Joo, se olikin sitten siinä. Pus pus, seuraavaan kertaan.

Review #2: Kyary Pamyu Pamyu - Yume no Hajima Ring Ring (2014)

Terppa. Täällä Johnny, tämän blogin toiseksi kirjoittajaksi kiristetty yksilö. Voisin tähdentää että meikän erikoisalaa on lähinnä nuo tyttöyhtyeet ja -artistit, erityisesti Japanin puolelta, enkä nähnyt tarpeellisena poistua tältä mukavuusalueelta heti ekassa katsauksessa, päin vastoin, kehtasin jopa ottaa käsittelyyn oman lempparini. Hyi minua.

BIISI

Ei ehkä sitä parasta Kyarya, ei toisaalta huonointakaan. Tätä biisiä on tosi hankala kommentoida oikein mitenkään, koska jotenkin se eroaa Kyaryn aiemmasta tuotannosta tosi paljon, tai siltä tuntuu. Tosin, monet Kyaryn single-viisuista on tosi kokeilunhaluisia ja erilaisia, vaikka toki artistin jokaisesta tunnistaakin, mutta silti tämän biisin fiilistely on vaikeampaa kuin yhdenkään edellisen.

Yume no Hajima Ring Ring ei soundiltaan oikeastaan erotu Kyaryn muista veisuista mitenkään. Taustanauha ihan peruskauraa, melodiakulku samaa wanhaa... Mikä tässä sitten on se juttu? Pakko sanoa että meikään iski aika kovaa biisin haikea tunnelma. Ehkä olen kuunnellut liikaa tyttöpoppia että saan tällaisesta viisusta haikean, tai sitten se on tuo video ja sanat, mutta jotenkin itse biisistäkin tuli vähän surumielinen olo. Sellainen iloisen surullinen, tiiättekö, samanlainen fiilis kuin ala-asteen päättyessä - mikä kai kuuluu asiaan, valmistumisestahan YNHRR kertoo.

VIDEO

Tämän lohkaisun vahvuus, ehdottomasti. Videona ehdottomasti Kyaryn parhaita, ellei jopa suosikiksi nousisi. Mutta Yume no Hajima Ring Ringissä on vaan kaikki kohdallaan: Kyarylle tyypillinen psykedeelisyys, harmoninen värimaailma, hienot asut ja mieleen jääviä yksityiskohtia (!! tätä en voi liikaa korostaa. Itse en syttynyt esimerkiksi Mottai Night Landille juuri yhtään, siitä ei jäänyt käteen muuta kuin biisin kertosäe, joka sekin on korvamatojen keisarinna.)

Kuitenkin, vaikka nuo edellä mainitut kohdat olisi hiottu täydellisyyteen asti, saattaisi video jäädä pliisuksi, ellei siinä olisi Sitä Jotain, suurempaa koukkua joka saa aikaan jonkinlaisen tunnereaktion. Tässä koukkuna toimi nostalgiavyöry, joka iski meikään kuin orava talven viimeiseen käpyyn, saattaa toki johtua siitäkin että olen Kyarya kuunnellut Ponponponista asti, ja valehtelisin jos väittäisin etteikö nostalgian kohdistuminen suosikkivideoihini kutittelisi itkuhermoja. Viimeistään jääkarhun poskelle vierivä kyynel sai omatkin silmät kostumaan, tai siis kamoon, jääkarhu! Itkua tuhertava jääkarhu! Poiketen Kyaryn aiemmista videoista, Yume no Hajima Ring Ring aiheutti nerokkaan taide-elämyksen, naurun, ahdistuksen ja haltioitumisen sijaan melankoliaa, joten tuskin tämän videon pariin palaan enää uudestaan, vaikka siitä kovasti pidinkin. Mutta kokemus tämäkin.

LYRIIKAT

En ole kovinkaan hyvä arvioimaan lyriikkoja aasialaisessa pop-musiikissa, koska karu totuus on että ne yleensä ovat aika tyhjänpäiväisiä ja kirjoittaisin itsekin parempia. Mutta jos yritän vähän alentaa normaalia rimaani, niin onhan Yume no Hajima Ring Ringissä tosi koskettavat sanat, joihin varmasti leijonanosa (koulutetuista) ihmisistä pystyy samaistumaan. Sanoitus tosiaan kertoo valmistumisesta, oman tulevaisuuden alun ilosta ja jännityksestä, sekä lapsuuden taakse jättämisen haikeudesta. Meikälle tulee mieleen ensimmäisenä Azumanga Daioh -mangan viimeiset sivut, joilla ystävykset hyvästelevät kyyneleet silmäkulmissa kiillellen vanhan koulunsa ja opettajansa, ja sisäistävät että nyt se on ohi ja lukiovuodet ovat muistoja vain. Tunnelma Azumangan loppua ja tämän biisin sanoja lukiessa on kovin samankaltainen, eikä se ole todellakaan huono asia, mitä nyt nenäliinoja ei ole näkösällä ja tiedätte loput.

ENGRISH

Ei pahemmin sanottavaa. Kyaryn biiseissä ei pahemmin englantia näy, muuten kuin yksittäisinä sanoina, joiden relevanttius tosin on kyseenalaistettavissa (suppai candy no lips - mitä ihmettä?) Kyaryn ääntäminen on huomattavasti parantunut opiskelun myötä, mutta nipponilaisittain gubbai tiichaa silti vääntyy.

LOPULLINEN ARVIO

biisi: 8/10

video: 9/10

lyriikat: 7/10

engrish: 7/10

Kokonaisarvosana: 8-/10

Son moro.

Review #1: U-KISS - Tick Tack (2011)

Ensimmäinen reviewini on yhtyeestä, johon tutustuin kunnolla vasta viime marraskuussa. Valitsin tämän biisin siitä syystä, että biisi on ryhmän ensimmäinen japanisingle ja myös siksi, että itse kuuntelin tätä biisiä jo ennen kuin kunnolla aloin korealaista musiikkia kuuntelemaan. Ensimmäinen biisi U-KISSiltä jonka olen siis koskaan kuullut.

BIISI

Saatan kuulostaa hieman "biased fanitytöltä", mutta pakko sanoa, että tämä biisi on musiikillisesti yksi parhaimpia kpop/jpop -biisejä joita koskaan olen kuullut. Taustalla kuuluva tikitys ja biisin rytmitys toimii kuin junan vessa ja melodia on tarttuu kuin purukumi hiuksiin. Näin upeilla kielikuvilla minä kuvailen kyseistä biisiä.

Soohyun on ehdottomasti yksi kpop-maailman lahjakkaimpia vokalisteja (Hanbyulin, Taeilin ja Changminin lisäksi), mutta ehdottomasti aliarvostetuimpia. Hoon sekä Kevin jäävät selkeästi Soohyunin vahvan äänen varjoon, vaikka molemmat ovat myös erittäin lahjakkaita laulajia.

Itse pidän biisissä kuitenkin ehdottomasti eniten räppiä edeltävästä instrumentaalibreakista, joka upeasti nostattaa tunnelman kattoon ennen kuin Eli, AJ sekä Dongho räjäyttävät pankin loistavalla räpillään. Ehdottomasti yksi kpop/jpop-skenen upeimpia biisejä.

VIDEO

Musiikkivideo itsessään on kovin upea, vaikkakin tylsähkö. Tämänkaltainen biisi olisi kaivannut ehkäpä hieman eeppisemmän ja tarinapitoisemman videon, joskin pidän kovasti videon lavasteista, kuten jättimäisestä kellosta poikien takana, mikä tuo vaikutelman siitä, että pojat tanssii Big Benin kellon takana. Ei huono.

Itse en oikein syty videoista jotka ovat pelkkää turhaa poseerausta ja tanssia, enemmän diggailen juurikin tarinapainotteisista musiikkivideosta, tämmöset vaikuttaa vaan turhalta ohjaajan/käsikirjoittajan laiskuudelta. Tämä video kuitenkin on visuaalisesti oikein kaunis, arvostan post-apokalyptista meininkiä todenteolla ja koko kellokonsepti taas tuo pikkuriikkistä steampunkfiilistä, vaikkakin pojat itsessään eivät kovin post-apokalyptisiltä steampunkpoppareilta näytä, ikävä kyllä.

Stylisti on myös tehnyt aivan loistavaa duunia vaatetuksen suhteen, harmaat puvut toimii aina. Tykkään myös näistä "toinen hiha erivärinen kuin loput paidasta jne" -konseptista, tuo ihanan epäsymmetrisen ja pirstaloidun mielikuvan. Mutta onko se vain minä, sillä Donghon pottaletti on aivan järkyttävä. Tai siis, älkää käsittäkö väärin, Dongho sattuu olemaan oma henkilökohtainen lempparini U-KISSin pojista, mutta... Tuo. Hemmetin. Pottakampaus. Ei. Dongho on liian pullaposki siihen, että kyseinen hiustyyli hänelle sopisi. Muut pojat sen sijaan: A+ ei huono!

KOREOGRAFIA

U-KISS on ehdottomasti Infiniten ja SHINeen ohella yksi parhaimpia kpop-poikabändejä tanssiryhmänä. Kaikki ovat lahjakkaita tanssijoita, mutta kukaan ei juurikaan erotu joukosta liiaksi, kuten monissa jpop-ryhmissä (*köh* KAT-TUN *köh*), vaan he osaavat tanssia hyvin yhteen, muttei silti liian robottimaisesti kuten vaikka Infinite. Don't get me wrong, robottimainen yhtenäisyys toimii erittäin hyvin Infiniten kohdalla.

Tämän biisin koreografia on kuitenkin aivan huikea. Saatan vähän nyt toistella Eat Your Kimchin sanoja tässä, mutta minä ainakin nautin erittäin paljon siitä, miten tässä koreografiassa on jaettu joissain kohdissa pojat 3:4, 1:7 ja vastaaviin "ryhmiin", esimerkiksi, kolme tanssii omaa koreografiaansa ja loput neljä omaansa.

Ehdottomasti näitä koreografioita joita itse haluaisin opetella, jos vain osaisin tanssia.

LYRIIKAT

Valehtelisin jos väittäisin...

Ensimmäinen asia joka itselleni tulee mieleen "To lie" -kohdasta on tuo kaunis suomalainen kappale. Ehkä se on vain minä. Tottapuhuen, tämähän on samaa kamaa kuin esimerkiksi Rihannan "Unfaithful", ainoastaan niin että toisin kuin Unfaithfulissa pettäjä on nainen, tässä se on mies, terveisin Kapteeni Selviö.

Itse en juurikaan välitä rakkauslauluista sinänsä, mutta U-KISSin lyriikoissa tuppaa olemaan aina vähän synkempi aspekti siihen, mikä on omasta mielestäni erittäin hienoa. Ainoa mikä itseäni mietityttää on se, että rakastaako kappaleen mies tyttöystäväänsä oikeasti vai onko alun "I only love you, those feelings haven't changed" myös miehen vale tyttöystävälleen?

Siinä teille pähkinä purtavaksi.

ENGRISH

Ei mitään valitettavaa, Kevin, Eli ja AJ kun puhuvat kaikki sujuvaa englantia, eikä esimerkiksi Soohyunin, Kiseopin tai Donghon ääntäminen ole koskaan biiseissä ollut huonoa. (Hoonista ei puhuta.)

LOPULLINEN ARVIO

biisi: 10/10

video: 7.5/10

koreografia: 9.5/10
lyriikat: 8/10

english skills: 10/10

kokonaisarvosana: 9/10

Sellainen oli ensimmäinen review, haukkukaa, vihatkaa, rakastakaa, kommenttiloota on allanne. Jos piditte tästä, liittykää lukijaksi ja ehdottakaa reviewattavia musiikkivideoita, oli kuinka vanha tahansa. 

Ja nyt: